Opetuslapseusryhmät

”pienet ryhmät eivät toimi. Pienet ryhmät ovat asioita, jotka huijaavat meitä uskomaan, että olemme tosissamme opetuslasten tekemisessä. Ongelmana on, että 90 prosenttia pienistä ryhmistä ei koskaan tuota yhtä ainoaa opetuslupaa. Ne auttavat kristittyjä solmimaan pinnallisia ystävyyssuhteita. He ovat hyviä auttamaan kristittyjä tuntemaan heikkoa yhteyttä paikalliseen kirkkoon…mutta kun on kyse sellaisen kokonaisvaltaisen opetuslapsen luomisesta, jonka Jeesus kuvitteli, valamiehistön päätös tuli takaisin kauan sitten – pienet ryhmät eivät vain toimi” – Brian Jones

Raamattu kutsuu jokaista uskovaa ottamaan vastuun ’opetuslasten kasvun’ vaalimisesta toisissa. Paavali kannustaa Efesolaisia ’puhumaan totuutta rakkaudessa toisillensa’ (4:15). Tämä merkitsee sen tunnustamista, että näennäisesti merkityksettömät hetket päivittäisessä kanssakäymisessämme ja palvelusmahdollisuuksissamme ovat itse asiassa täynnä merkitystä ja täynnä mahdollisuuksia. Jokainen hetki, jokainen vuorovaikutus, jokainen pieni tai suuri ryhmä kokoontuu, tarjoaa meille ainutlaatuisen tilaisuuden edistää opetuslapseuttamme ja toisten opetuslapseutta.

jos kaiken palvelutyön tavoitteena on tehdä opetuslapsia, ja mikä vielä tärkeämpää, tehdä opetuslapsia, jotka tekevät opetuslapsia (opetuslapsia), meidän on palattava kahteen ydinkysymykseen:

1. Teologisesti puhuen:
miltä Kristuksen opetuslapsi näyttää, mitä opetuslapsi on kutsuttu tekemään / olemaan?

2. Käytännössä:
mitä prosesseja ja toimintoja tai ministeriöitä pienryhmissämme (’tai sopivampi nimi voisi olla’ Opetuslapseusryhmät’) on toteutettava, jotta tämä tavoite saavutetaan tehokkaimmin?

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.